Olet aloittanut elämäntapamuutoksen. Haluat seurata kehitystäsi. Moni lehti ja nettiartikkeli kehottaa heittämään vaa'an nurkkaan ja katsomaan muutosta sen sijaan peilistä. Vaa'an lukemien maaninen seuraaminen ei nyt välttämättä olekaan se paras seurantatapa, on muistettava muunmuassa että ihmisen paino heilahtelee yllättävän paljon jopa saman vuorokauden aikana. Mutta onko se peili kuitenkaan sen parempi apuväline?



Kyllä, vaakalukemat tosiaan heittelevät ja jos käyt puntarilla viimeisenä illalla saatat saada slaagin lukemasta. Vaakaa pitääkin käyttää apuvälineenä niin että punnitset itsesi vain kenties 1-2krt viikossa, mielellään aamulla ennen syöntiä wc-käynnin jälkeen ja etkä myöskään silloin kun olet juuri edellisenä päivänä tehnyt salilla tappotreeniä tai mässyttänyt normaalia enemmän ruokaa tai hiilareita. Ja senkin jälkeen vaakalukemia on seurattava pitkällä aikavälillä verraten, yksi yksittäinen lukema ei kerro vielä mitään. Sen sijaan 1-2kk viikottainen seuranta alkaakin jo kertoa onko paino laskusuhdanteessa, noususuhdanteessa vai pysyykö suunnilleen samana. Ja näin siis jos tavoitteena on ylipainon karistaminen - jos taas olet jo normaalipainoinen ja tavoitteena kehonkoostumuksen muutos tai pieni kiristely, ei vaa'asta ole välttämättä sinulle tätäkään hyötyä. Mutta entä sitten se peili?

Pakko sanoa että itse olen peilille sokea. Muutokset omassa kropassa (lihominen, laihtuminen, kehonkoostumuksen muutos) ovat kuitenkin niin vaivihkaisia että jos joka päivä sen peilin ohi kävelee niin ei sitä huomaa silloin kun se tapahtuu. Aika moni huomaakin painokilojen kertymisen vasta kun tuntuu että vaatekaapissa ovatkin vaatteet oudosti kutistuneet yhtäkkiä. Tai kun alkaa tuntua että joku on aina photoshopannut sinusta otettuihin kuviin tilallesi jonkun sotanorsun jota et itseksesi tunnista. Toisaalta tämä toimii myös toisinpäin - jos olet ylipainoinen ja sitten painoa alkaa tippua, saatat edelleen kokea olevasi iso vaikka et enää olisikaan. Jos olet tottunut verhoutumaan isoihin paitoihin ja varomaan ettei vatsamakkarat näy saatat tehdä sitä vielä pitkään senkin jälkeen kun mitään varottavaa ei enää ole. Kehonkuva on siis päänsisäinen prosessi ja se usein laahaa jäljessä suuntaan jos toiseen. Näin ollen et välttämättä näe peilistä sitä miltä oikeasti näytät vaan miltä oletat näyttäväsi.

Lisäksi peilikuvaan vaikuttavat myös tunteet ja olotila. Jos olet onnellinen ja hyvinvoiva ja sinulla on hyvä päivä, saattaa olla että se peilikuvakin miellyttää silmää enemmän. Jos taas elämä mättää ja olet stressaantunut tai masentunut, ei sieltä peilistäkään katso kovin hehkeä ihminen takaisin. Joinakin päivinä olo voi olla turvonnut ja inhottava vaikka se vaaka väittäisi että lukema on ihan sama kuin sellaisena päivänä jolloin olo tuntui ihan mukavalta ja hoikaltakin.

Myös peileissä ja valaistuksissa on eroja. Itselläni on kotona niin vanha peili että se hieman vääristää - olet paksumpi jos peilaat enemmän toisen reunan kautta ja hoikempi jos taas kurkit enemmän toiselta puolelta. Ja tarvitseeko edes mainita vaateliikkeiden pukukoppien peilejä. Hyvin harva ihminen voi kävellä koppiin kokeilemaan uusia vaatteita ja kokea itsensä samalla erityisen hehkeäksi. Jostain syystä pukukoppien peilit ja valot päinvastoin tuovat esiin usein inhorealistisesti kaikki vartaloidemme epäkohdat.

No jos peili hämää ja jos vaakaan ei voi luottaa niin mikä avuksi projektin
seurantaan ?

Valokuvat! Ne ovat pysyvämpiä kuin se peilikuva eivätkä heilahtele niinkuin vaaka. Esimerkiksi parin viikon välein otetut kuntokuvat projektistasi ( toki nekin pitää olla otettu suunnilleen samoissa ajankohdissa, valaistuksissa ja vaatteissa otettuina) voivat jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää kehityksen lähes tarkimmin. Toki näin selfieiden aikakautena on oltava sortumatta niihin jippoihin joilla näytät hoikemmalta kuin oletkaan. Photoshoppi myös kielletty. Kuntokuvissa on unohdettava ne kaikkein edustavimmat kuvakulmat ja otettava kuvat esimerkiksi sivulta, takaa ja edestä melko perusasennossa.  Unohdetaan yläkulmat eikä duckfaceenkaan ei ole pakko naamaansa mutristaa.
Voi olla ettet itse heti näe valokuvistakaan aivan kauheasti, koska silmäsi on tottunut siihen miltä näytät. Mutta valokuvasta kuitenkin näet itsesi vähän ulkopuolisemmin kuin peilistä katsoessa, ja varsinkin pidemmällä aikavälillä alat hahmottaa tapahtunutta muutosta kuvista niitä keskenään vertaamalla.


Vuosi salitreeniä takana. Ehkä sieltä jo vähän lihastakin löytyy.