Minä en halua olla kateellinen ihminen. Joskus teini-iässä olin jo ihan tarpeeksi kateellinen kaikille kaikesta. Olin esimerkiksi kateellinen itseäni pidemmille koska koin olevani hirmu lyhyt, vaikka mitähän väliä silläkin on oletko sentin pidempi tai sentin lyhyempi kuin vieruskaveri?

Jossain vaiheessa tajusinkin että kateellisuus on yksi turhimmista tunteista mihin voi aikaansa tuhlata. Jos olet kateellinen asiasta joka on sun omissa käsissäsi, tee muutoksia ja etene tavoitettasi kohti. Ja jos taas et pysty itse vaikuttamaan asiaan (kuten nyt vaikka siihen kuinka pitkä olet) niin parempi oppia elämään sen kanssa ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, eikä tuhlata aikaa märehtimään asiaa mitä ei voi muuttaa.
Ja silti - kadehdinhan minäkin. Koska jokainen kadehtii joskus. Koska aina on ihmisiä jotka osaavat jotain paremmin, luontaisemmin, omaavat sellaisia luonteenpiirteitä joita sinä et, tai joille elämä on jakanut sellaisia kortteja joista sinä vain haaveilet.

envy.jpg

Keille olen kateellinen?

Luonnostaan ulospäinsuuntautuneille.
Olisi ihana olla välitön, ulospäinsuuntautunut ihminen, joka ystävystyy tosi helposti uusien ihmisten kanssa. Itse olen ihmeellinen sekoitus introverttiä ja ekstroverttiä. Small talk tuntemattomien kanssa sujuu toki ( "on se ilmoja pidellyt" ) mutta muuten on ihan päivästä kiinni olenko ihan tuppisuu ( eteerinen, totesi yksi työkaverini muinoin ) vai tuleeko juttua aidanseipäästäkin. Toisinaan puhe soljuu kuin papupata ja toisinaan vallitsee epämukava hiljaisuus. Enkä ole kauhean aktiivinen keskustelujen aloittaja itse.

Ketterille ja hyvän koordinaation omaaville.
Olen jatkuvasti mustelmilla, enkä vain harrastusteni vuoksi vaan myös siksi että kolauttelen itseäni oven karmeihin, kaapin oviin ja ylipäätäänkin olen aivan kauhea häselö. Olen liikkeiltäni välillä vähän turhan säpäkkä, mikä johtaa siihen että kamat lentelee ja kaapin ovet paukkuu. Myös salitreenissä joudun välillä hengittämään syvään ja tekemään liikkeitä uudelleen, rauhallisemmalla tahdilla, sillä mulla on paha tapa kiirehtiä sarjoissakin. Olisi valtavan kivaa välillä olla hillityn hallittu ilman että sitä tarvitsee erityisesti keskittyä ajattelemaan. Monet muut ovat niin elegantteja ja hyvä kehon koordinaation omaavia jo luonnostaan.

Notkeille ja hyvän liikkuvuuden omaaville.
Vähän jatkona edelliseen - Olisi ihana kun olisi luonnostaan taipuisa ja notkea. En ole koskaan ollut kovin notkea (voimistelullinen) ja viime vuosien päätetyöskentelyn jäljiltä olen vielä pikemminkin mallia rautakanki. Sitten siihen päälle kun vielä herkästi unohtaa venyttelyt ja kehonhuollon niin voi'la. Se vaikuttaa esteellisesti jopa omissa lajeissani kehittymiseen, kun joku raaja ei vaan mene sellaiseen asentoon kuin pitäisi tai runko ei taivu. Olisi ihanaa kun taipuisuuskin olisi luontaisempaa eikä rintarankakaan jatkuvasti jurtissa.

Matemaattisesti lahjakkaille.
Matematiikka, fysiikka, kemia - mitkä kirosanat! Hyvä jos kertotaulun muistan, joskin tilastojen keruu ja siihen liittyvä laskento on harvoja poikkeuksia jotka eivät ajatuksena jo närästä. Olen surkea laskemaan päässä yhtään isompia summia ja matemaattisesti muutenkin epälahjakas. Se on tietysti sulkenut ovia moneen suuntaan myös ammatinvalintojen puolesta. Joskus olisi ihan hauskaa olla tässä pätevämpi mutta minkäs teet, omat vahvuudet ovat jossain muualla.

Täsmällisille.
Ajankäytön hallintani on aivan surkeaa. Toki jos todella on oltava, olen ajoissa paikalla, mutta jos on yhtään varaa joustaa niin se on se akateeminen vartti (tai viisi minuuttia) mikä on aika tavanomainen. Tutut on tähän jo melko tottuneet. Syy myöhästymiseen on aina eri - pyörän ketjut tippuvat kesken matka, joku asia tai useampi on hukassa juuri kun pitäisi lähteä, lenkillä iskikin sade ja koirien rapatassut joutui pesemään ennen lähtöä extratoimenpiteenä.. Mutta toki kaiken perimmäinen syy on siis se että jätän lähdöt liian tiukalle jolloin kaikki pienikin ylimääräinen aiheuttaa myöhästymistä.

Järjestelmällisille.
Ja taas jatkoksi edellisestä - Olisipa ihanaa olla sellainen ihminen joka ei hukkaa jatkuvasti kamojaan! Itse olen sitä tyyppiä että olen saattanut hukata 15 minuutin sisällä lähtöhässäkässä puhelimeni kahteenkin kertaan. Ja juuri sitä tyyppiä joka ei löydä silmälaseja koska ne on nostettu otsalle. Osansa soppaan tuo sitten myös koirani joka pöllii mun vaatteita. Yleensä jos jokin vaatekappale ei ole siellä minne sen luulin jättäneeni on ensin tarkistettava Nokin kätköt. Sitten on tuo toinen koira joka ihan huvikseen pöllii esineitä. Kerran etsin lompakkoani niin kotoa kuin kauppareissun reitiltä ja olin jo pikkusta vaille kuolettamassa korttejani, kun tuli vaan yhtäkkiä mieleen että ettei vain.. Ja kovin viattoman afgaanin jalkakarvojen kätköistä löytyikin sitten se laukusta tutkittavaksi viety lompakko, että kiitos vaan siitäkin sydänkohtauksesta. Suurimmaksi osaksi joudun kuitenkin syyttämään ihan itseäni järjestelmällisyyden puutteesta ja leväperäisyydestä. Kuten sen kännykän kanssa joka katosi kauppareissulle ja sitten lopulta löytyi Lidlin pakastealtaasta pari päivää myöhemmin..

Siinäpä niitä. Suurin osa noistakin on sellaisia joita pystyy kyllä kehittämään ja joissa pystyy ominaisuuksiaan parantamaan. Ihminen on vain joskus niin malttamaton, eikä pitkällinen työskentely jonkun asian saavuttamiseksi aina huvittaisi kun olisi kiva että kaikki tulisi helposti, luonnostaan. Mutta vaikka kateudenaiheita siis riittää, on turhaa keskittyä siihen kateellisuuteen. Kateus katkeroittaa. Katkeruus ei johda mihinkään. Et voi muuttaa itseäsi kokonaan toiseksi ihmiseksi mutta voit toteuttaa niitä toiveitasi joihin voit vaikuttaa. Muista myös omat vahvuutesi vastapainoksi. Yritä miettiä mitä hyviä asioita elämässäsi on sen sijaan että koko ajan mietit sitä mitä sinulta puuttuu. Iloitse niistä asioista jotka ovat sinulle luontevia ja kehitä pikku hiljaa niitä joissa haluat kehittyä.

hiekkakakut.jpg
Jos elämä antaa sinulle hiekkaa, tee hiekkakakkuja. Toisinsanoen - hyödynnä niitä vahvuuksia mitä sinulla on.

On hyvin todennäköistä että meillä kaikilla, sinullakin, on jotain mistä joku muu on sinulle kateellinen, ja mitä joku muu haluaisi itselleen, omaan elämäänsä. Iloitse siis omista vahvuuksistasi!