Mukavaa syksynjatkoa!

Laula, tanssi, näyttele, kirjoita, kiipeile tangolla tai rengastrapetsilla tai seiso käsilläsi, maalaa taulu. Ainoastaan tekemällä kehittyy, koko ajan paremmaksi, oppii uutta ja saa uusia ahaa-elämyksiä. Ole sitkeä ja yritä ja joka kerta olet vähän parempi kuin edellisellä kerralla! Pahintahan olisi antaa kokonaan periksi ja ajatella että turhaan yritän, ei minusta tähän ole. Vain jatkamalla voi edetä eteenpäin. Joskus pitää olla sitkeä, mutta se sitkeys myös palkitaan. Ja se itsensä ylittämisen tunne se vasta ihana onkin!
 

Olen tehnyt salilla nyt vuorotellen yläkroppaa ja alakroppaa, kaksijakoisesti, kun totuttelen taas rytmiin. Eilen jouduin vähän heittämään hatusta yläkropan treenin koska sali sattui olemaan tosi täysi ja piti tehdä jotain siellä missä aina milloinkin pystyi. Onnistuin käymään läpi olkapäät, hauikset, rinnan ja ojentajat ja lisäksi tuli selkää enemmän kuin meinasinkaan, mutta ihan hyvä näin.

Se mikä tauon jälkeisissä treeneissä on plussaa on se että tuntumaa saa helposti. Välillä olen saanut harmitella eritoten jalkojen kanssa kun en ole tiennyt kuinka saada treenistä tarpeeksi raskasta. Toisinaan vaikka tehdessä on hapottanut hyvin ja toistojakin tehnyt maksimiin on voinut seuraavana päivänä olla olo kuin voisi tehdä heti saman setin uudelleen. Toki tiedän ettei lihasarkuus ole yhtä kuin harjoituksen tehokkuus, mutta soisi nyt sentään vähän tuntuvan mitä kohtaa tullut treenattua. Muuten tulee pelko ettei treeni mennyt perille ollenkaan. Tauon jälkeen ei ole sellaisesta pelkoa, ei tarvitse tehdä paljonkaan että lihakset jo huutaa.



Lihakset on kuitenkin ihan tylsät ja tyhjät. Jos nyt eritoten yläkropan lihasmassa ei missään vaiheessa kovin kummoinen ole ollut niin nyt se vasta aneemiselta näyttääkin kun kaikki lihaspaineet on kadonneet tauon aikana. Pulkannarut on taas käsivarret, keväällä sentään oli käsivarsissakin vähän muotoa. Toki painoissa on myös tultu alaspäin. Ehdin vielä intoilla että pääsin vaihtamaan joissain liikkeissä 10kg painoihinkin niin ei kyllä nyt toivoa tehdä niillä samoilla kuin ihan parit toistot. Samoin leuanvetoja meni keväällä jo pari ilman avustusta, nyt turha toivo. Takapakkihan tässä harmittaa mutta elätän toivoa että asiat pysyy kuitenkin jossain lihasmuistissa ja että ei mene ylenmäärin aikaa kiriä menetettyä takaisin. Odotan vain tuntea oloni vähän enemmän omaksi, sillä tiettyyn vähän sporttisempaan olemukseen ehti tässä jo tottua ja sen fiiliksen haluaa taas takaisin.


Niin että mikä haba? Missä?

Välillä on hyvä antaa intohimon roihua, tehdä jotain mitä rakastaa ja mistä saa kiksejä.
Se vapauttaa, se puhdistaa mieltä. Toivon kuitenkin että löytyy näitä addiktioita joilla ei vahingoita itseään eikä muita. Sellaisia sopivia pieniä riippuvuuksia joista ei kuitenkaan kehkeydy liian pakkomielteisiä.

Neiti pullamössö

Tuntui kuin olisi palannut kotiin. Tuttu ihana pukkari odotti siellä ja mietin melkein miksi ihmeessä olen edes pysynyt pois sieltä tämän aikaa. Tauko on kai tehnyt osansa, peruspunttikin alkaa taas maistua.

Eihän se treeni toki vielä kovaa ollut. Yläkroppaa ja vatsoja tein, hain tuntumaa ja fiilistelin missä ollaan menossa ja mikä tuntuu mahdolliselta ja hyvältä. Leuanvetoa ja roikkumista, ojentajapunneruksia, olkapäitä pudotussarjana ( kertakierros riitti hapottamaan jo aivan riittävästi ), sitten päälle vähän päällä seisontaa ja olkanousuharjoitusta tanko apuna. Ennen ja jälkeen crossarilla sopiva sykettä nostava sessio.


Post work-out

Huomioita tauon jälkeen - aerobinen kunto oli ihan kohtuullinen. Välillä tuntui että sekin on mennyt mutta täytyi olla vielä flunssan ensi- ja jälkioireita koska crossarilla sujui hyvin. Voimatasot on tottakai ihan nollassa, tai jos nyt ei aivan nollassa niin kuten odotettavissa oli on takapakkia menty painoissa. Leuanvetoa en edes yrittänyt ilman kumpparia, lähdin suoraan liikkeelle negatiivisilla. Avustettuna ja negatiivisena menikin ekat sarjat yllättävän helposti. Mutta nopeasti vielä väsyi. Eikä ojentajapunnerruksiakaan mennyt kuin 3 x 10. Ennen taukoa meni 3 x 15 vaikka tiukkaa tekikin.

Lisäksi kyllähän tuo kuvajainen peilissä on ihan yhtä pullamössöä. Kaikki lihaspaineet on kyllä tehokkaasti kadotettu tauon aikana, ei ole riittänyt nämä ajoittaiset lyhyet kehonpainotreenit pitämään mitään yllä. Siis kun se treenaaminen on ollut sitä että 1-2 x viikkoon käy jossain vähän roikkumassa verrattuna 3-4 x salitreeniin ja tankotanssit päälle. Odotan kyllä sitä että treeni tekee tehtävänsä ja peilikuvakin näyttää taas tutummalta. Sporttisempaan lookiin kuitenkin ehti tottua jo tässä välissä.

Vielä pitää ratkaista se millaisella treeniohjelmalla lähden liikkeelle nyt sitten, että hommaan saa kunnolla ryhtiä ja jatkuvuutta. Tämän viikon kuitenkin keskityn herättelemään kroppaa, eli kun tätä taukoa on ollut niin treenataan eri osa-alueet läpi mutta maltilla ja tunnustellen ja herätetään unesta lihaksia että mahtaisivat pikku hiljaa ottaa vastaan enemmän ja paremmin taas.

Food for the mind and for the body

Otin tämän ensimmäisen viikon vähän sellaisena orientaationa sillä nyt sattui niin paljon muuta menoa että treenaamaan en vielä pääse optimaalisesti ja kokemukseni mukaan ensimmäinen dieettiviikko on muutenkin vähän totuttelua, hakemista ja haparointia. Joten otan nyt yhden viikon ihan sitä haparointia varten. Hassua kyllä, homma on lähtenyt kulkemaan aika hyvin, olen saanut pidettyä kiinni rytmistä ja syötyä ( ja juotua! ) tällä ajatuksella. Torstaina havahduin kummaan tunteeseen - Ulkona sataa ja on pimeää, mutta minä olen edelleen energinen ja hyvällä tuulella! Jotenkin olo on heti paljon skarpimpi kun jotenkin olen tässä kärsinyt nuupeudesta ja väsymyksestä monta viikkoa. Toki osittain olotila selittyy sillä flunssallakin mutta en pistä silti pahakseni tätä fiilistä.

Sattumalta torstai-iltana televisiosta tuli vielä Tomi Kokon dokumentti "30 päivän ihmiskoe". Siinä siis lähes päinvastaista ruokavaliota normaalisti noudattava Kokko vaihtaa kuukaudeksi virallisten ravintosuositusten mukaiseen ruokavalioon ja testaa onko sillä vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin. Ja olihan sillä. Vaikka kesänaikainen syömiseni ei nyt olekaan ollut ollenkaan noin hiilaripainotteinen kuin ravintosuositukset ehdottaa, mietin kyllä että energisimmilläni olen viimeisten vuosien aikaan ollut silloin kun olen syönyt vähemmän hiilihydraatteja. Ehkä sellainen ruokavalio on se joka minulle yksilöllisesti sopii ja ihan erityisesti matalamman energian lepokausina. Treenatessa aktiivisesti ja jopa raskaasti hiilihydraattien tarvekin toki luonnollisesti kasvaa. 

Katsotaan nyt miten tämä starttaa ja mennään nyt jälleen kerran ihan vaan hyvinvointi ja hyvä energia edellä!

Kun vain tämmöinen kiinnostaisi.

Salikorttia pidän siis edelleen voimassa ja jollain muotoa paluu sinne on taattu. Tankotanssi alkoi onneksi nyt myös ja lisäksi pienellä porukalla päästiin käynnistämään seuratoimintaa ja sitä myötä akrobatia-ja kehonpainohenkiset treenit kerran viikkoon tulee kuulumaan ohjelmaan syksystä eteenpäin. Kyllä tässä siis pientä herättelyä jo tapahtuu ja liikuntaa saa. Mutta ehkä se lopullinen uusi kipinä vielä vähän odottaa iskuaan. Pitää katsoa mitä vielä keksisi sen herättelemiseksi.