Jos tahdot pitää linjasi kurissa ja elää terveemmin, niin sanopa kuule hyvästit kaikille herkuille! Ei enää suunnata mäkkärin autokaistalle, ei maistella valkoviiniä uunituoreen patongin kanssa viikonloppuna, auta armias jos vetäiset leivoksen kahvilassa tai sorrut suklaaseen.. Tuloksiinhan ei päästä kuin ainoastaan spartalaisella itsekurilla ja nollatoleranssilla. Ja jos sorrutkin pistämään jotain epäterveellistä suuhusi se on sitten repsahdus isolla R:llä ja maailmaloppu ja siitä seuraa ainakin viisitoista raipaniskua ja morkkis loppuelämäsi ajaksi! Imet nyt sitä parsaa ja syöt (maustamatonta) kanaa iankaikkisesti!



Herkuttelu siis kielletty kokonaan, mikäli tahdot elää terveesti. Vai onko sittenkään?

Minähän en usko repsahduksiin ja repsahduksia seuraaviin kauheisiin morkkiksiin. Minusta se ajattelutapa on alunperinkin tosi vinoutunut. Olen kyllä kokeillut mallia jossa kielletään itseltä kaikki herkuttelu mutta vain todetakseni että spartalainen malli ja liian tiukat kiellot eivät toimi mulla ollenkaan. Jos jotain, niin liialla tiukkuudella voisin varmaan jopa kehittää itselleni jonkunlaisen syömishäiriön! Koska suhteeni ruokaan on ollut tähän asti aina terveellä pohjalla ja mutkaton, niin sitä nyt viimeiseksi haluaisin.

Olenkin havainnut hyväksi vähän erilaisen mallin. Yksinkertaisuudessaan sen voi tiivistää kahteen pääkohtaan.
a) Ei tavoitella nopeita tuloksia, vaan prosessi on pitkäaikainen ja maltillinen.
b) Ei totaalikieltoja, mutta rajaamista.

Mistään ei siis tarvitse luopua kokonaan jos asioita rajoittaa ja säännöstelee. Se on on tietysti ihan fakta että et voi herkutella monta kertaa päivässä, kaikilla aterioilla ei voi syödä epäterveellisesti tai ainakin jos näin tekee niin tulokset näkyvät sitten kyllä uumalla. Vain harvoilla on niin hyvä aineenvaihdunta että se sallisi herkkuja edes päivittäin ilman seurauksia. Päivittäisten leivosten nauttiminen kahvin kanssa ei ole suositeltavaa eikä joka päivä kannata vetää mikropizzakaan. Mutta sen sijaan että olisi vain se kaksi vaihtoehtoa - täysi kielto tai totaaliöverit, voi miettiä että jos niitä herkutteluja vähän säännöstelisi. Puhutaan ettei kannattaisi palkita itseään hyvällä ruualla, mutta olen vähän sitä mieltä että miksi ei - jos sen tekee vaikka vain kerran viikossa? Useimpien aineenvaihdunta kuitenkin pikemminkin hyötyy ajoittaisesta joustosta, elimistö saa siitä lähinnä lisäpuhtia. Oli se sitten vapaasyöntipäivä kahden viikon välein, tai cheat meal kerran viikossa, se tekee luultavasti hyvää niin mielelle kuin kropallekin.

Itse noudatan varsinkin ylläpitovaiheessa 80/20-mentaliteettia. Kun 80% ajasta syö terveellisen ja hyvän rungon mukaan, voi sen 20% ajasta syödä "ohi" - ja vähän herkutellakin. Näin ollen ei tarvitse murehtia mitään repsahduksia tai niistä seuraavia morkkiksia. Lomilla voi ottaa vähän rennommin sen päivän pari ilman että peruuttamatonta tuhoa tapahtuu ja jos tulee kova mieliteko johonkin, sanotaan nyt vaikka leivonnaiseen, niin sallin sen itselleni seuraavana viikonloppuna. On paljon helpompi rajata ja kieltäytyä herkuista kun on olemassa se joku aikaraja. Odotan tämän verran ja sitten saa. Kieltäytyminen hamaan tulevaisuuteen tai liian pitkiä aikoja kerrallaan johtaa sitten niihin itsekurin pettämisiin ja sitä kautta negatiivisiin fiiliksiin eikä se taas ole eduksi ollenkaan motivaatiolle.

Toki kaikille ei tämäkään malli sovi. Kun itse olen sitä tyyppiä että voin ottaa suklaata kaksi palaa ja laittaa lopun levyn kaappiin ja ottaa seuraavat palat viikon päästä, niin tämä malli on sopiva ja helppo toteuttaa. On ne sisäiset rajat, herkuttelu ei lähde käsistä vaikka makeasta kieltämättä pidänkin. Jos suhde ruokaan ja herkkuihin on monimutkaisempi, voi olla että pitää edetä eri mallilla. Sokerin ja turhien lisäaineiden välttäminen ei ole tietenkään myöskään meille pahaksi, eikä kukaan liene kuollut pidempäänkään karkkilakkoon. Mutta terveellisen elämän ei kuitenkaan ole pakko olla pelkkää parsaa tai jatkuvaa ruuista kieltäytymistä. Tavoitetta kohden voi taivaltaa myös rennommin ja itselleen armollisemmin ilman niitä raipaniskuja. Sukujuhlissakaan ei ole pakko pitää mukana omia purkkeja ja kieltäytya kakusta, jos sallii itselleen sen vapaasyöntipäivän juuri silloin. Säästyypä selittämästä mummolle kymmenettä kertaa miksi ne leivonnaiset ei nyt kelpaa vaikka itse leivottu etkä ole hänelle mistään suutuksissa ;)

Oli se sitten bataattiranskalaisia & hampurilainen konttiravintolassa, muurinpohjalettu Kuopion torilla tai mustikkaleivos & cappuccino Vaasalaisessa kahvilassa, toisinaan on elämästä ihan hyvä nauttia myös makuelämyksin eikä liikaa pingottaa.