Yhtä tärkeä kuin se jalkapäivä on myöskin se lepopäivä. NE lepopäivät. Treenivapaita lepopäiviä on sisällytettävä treeniviikkoihin koska kehitys tapahtuu vasta levossa. Keho tarvitsee myös aikaa palautua. Jos riittävä lepo treenien välillä laiminlyödään voi seurauksena olla pahimmillaan jopa ylikunto joka onkin sitten hankalampi tila. Vie huomattavasti enemmän aikaa saada kroppa takaisin iskukuntoon ylikunnosta kärsimisen jälkeen kuin muistaa ennen äärimmäisyyteen ajautumista pitää tarpeeksi myös lepopäiviä.
Olen törmännyt itse kahdenlaisiin lepopäiviin. Sellaisiin jotka ottaa vastaan tarpeellisina ja ihan toivottuina. Kun kroppa on oikeasti sen verran arka sieltä sun täältä että jo terve järki sanoo että lepo on nyt poikaa. Joskus on jopa ollut päiviä että syke on hieman normaalia korkeammalla tai käy sen verran ylikierroksilla että on vaikea saada unta tai uni jo jotenkin pinnallisempaa. Ne ovat varsinkin merkkejä että nyt peli poikki ja on selkeä tarve useammallekin lepopäivälle. Välillä onkin hyvä pitää jopa kevennettyjä viikkoja, kun se yhden tai kahden päivän palautuminen ei välttämättä täysin riitäkään. Tähän vaikuttaa myös muu elämäntilanne. Itse olen sen verran noviisi edelleen salihommissa että harvemmin ehkä saan pelkästään treenaamalla rehkittyä itseni kokonaisen lepoviikon tarpeeseen. Mutta jos elämässä on myös henkistä stressiä ja paineita muilla elämänosa-alueilla (työkiireitä, opiskelukiireitä, deadlineja, yleensäkin kuormittavia asioita) voivat nekin kuormittaa fysiikkaa ja varsinkin sitä normaalia palautumista. Treenaajalle riittävä unen saanti ja lepo on kuitenkin ehdotonta. Olen muutamankin kerran rauhoittanut viikkoja treenaamisesta sellaisina ajankohtina kun olen ollut kuormittunut muista syistä. Toki salitreeni on myös sitä omaa aikaa ja "aivot naulakkoon"-aikaa, joka toimii myös varaventtiilinä, mutta on tehnyt hyvää toisinaan myös toimia niin että rauhoittaa tilanteen kunnes vaikkapa tietyt deadlinet on hoidettu ja sitten jatkaa taas pystyen keskittymään olennaiseen riittävästi välillä palautuen.
Mutta sitten on ne sellaiset lepopäivät kun ei tunnu erityisen pahalta. Kun periaatteessa olisi sitä energiaa. Kun kroppa haluaisi tehdä, mutta käytännön syyt sanelevat että se on lepoa nyt tässä kohti kuitenkin. Ihan vaan koska se kuuluu nyt siihen treenirytmiin ja aikataulu sanelee että tänään sopii pitää se lepopäivä. Vaikka energiat virtaa ja inspiraatiokin kukkii. Motivaatio olisi huipussaan ja tavoitteet siintää selkeinä mielessä ja pitäisi päästä taas työskentelemään että olisi taas askelen lähempänä onnistumista. Silloin lepopäivät ovat jopa rasittavia. Joudut pinnistelemään ettet nyt tekisi mitään koska LEPO. Mutta mielessäsi odotat vain että pääsisit taas tekemään.
Mitä sitten voisi lepopäivinä tehdä purkaakseen sitä energiaa johonkin hyödylliseen? Venyttelyt, putkirullailu tai vaikkapa jooga sekä pitkät kävelylenkit voisivat olla jotain sellaista sallittua ja kuitenkin myös treeniä tukevaa liikuntaa. Sitä kehonhuoltoa kun ei pitäisi laiminlyödä myöskään (note-to-self..) ja tasasykkeiset kävelyt auttavat myös palautumisessa ja pistävät kuona-aineita liikkeelle. Ryhmätunneista myös venyttelypainotteinen bodybalance saattaisi sopia kevyempien päivien ohjelmaan. Jokatapauksessa parempi malttaa - kyllä ne lepopäivätkin ohi hurahtavat ennemmin kuin myöhemmin ja seuraavana päivävä jaksaa taas painaa uudelle innolla ja motivaatiolla!
maanantai, 25. tammikuu 2016
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.