Niin siis joulunpyhät ja vuodenvaihde. Kuis kulki, oltiinko sitä tosi (wannabe)fitnestä noin vapaillakin? Paloiko rahkaa ja raejuustoa, tuliko tehtyä HIITit ja treenit?

Juu ei. Yhtään ei voi nyt brassailla treeneillä ja liikunnalla, eikä tuo ruokavaliokaan oikein ole pysynyt kasassa. Ja tämä ajanjaksohan itseasiassa alkoi jo reippaasti ennen joulua. Kävi nimittäin niin, että juuri kun puhkuin motivaatiota ja hihkuin alkavani jonkunmoisen bulkkikauden kokeeksi, tavoitteena lihasmassa ja voimatasojen kasvattelu ajatuksella, niin kas - iski flunssa. Minkäs toki teet, syksy menikin kivasti suuremmin sairastelematta niin olihan se odotettavissa että joku pöpö iskee. No tämä oli sitkeä pöpö ja meni pari viikkoa ennenkuin viimein uskaltauduin salille tekemään yläkroppaa. Oli niin ihanaa - kunnes seuraavana päivänä olikin kurkku kipeä. Ja viikonloppuun mennessä sitten uusi flunssa päällä. Tällä kertaa ylähengitysteissä kun se eka pöpö pesiytyi keuhkoputkiin. Ensin yskittiin ja sitten niistettiin. Huisaa..

Tarkoitukseni oli että olisin vetänyt viikot ennen joulua täysillä ja sitten hellittänyt pyhiksi kun on vapaita paljon ja kausiherkkuja tarjolla. Enpäs sitten vetänytkään täysillä en. Mutta en myöskään jaksanut nipottaa herkuista nyt kerran vuoteen eli kyllä tässä treenien lisäksi on heittänyt häränpyllyä ateriavälit ja -sisällötkin. Sentään rahkaa, kaurapuuroa, raejuustoa ja näitä peruspalikoita on kuulunut edelleen rytmiin, ja se tietty balanssi lautaselta on löytynyt suurimmaksi osaksi (kasvista, hyviä rasvoja, hiilaria). Mutta toki on maisteltu myös pasteijoita ja kinkkua ja niitä ihania suklaita.. Unohtamatta vihreitä kuulia ja mitä näitä nyt on. Usein on aterioita jäänyt välistä ja aamiainenkin venynyt brunssiksi puolen päivän jälkipuoliskolle. Mutta puuttuvia aterioitahan on voinut kalorien puolesta sitten hyvin kompensoida esimerkiksi suklaan syönnillä, vai kuinka?



Vaaka on ollut mun kaveri kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta. Se on onneksi heittänyt lukemaa ylöspäin vain kohtuudella ja kaikella ystävyydellä. Sillai, älä vielä huolestu, kyllä se tästä järjestyy. Mutta vaikka vaaka on vielä ollut varovaisen kannustava niin fyysinen olotila on silti tylsä ja ikävä. Semmoinen löysä ja pehmeä. Vajaan kuukauden vähätreenisyys ja päälle tämä hyvin vapaan syönnin jakso on tuntunut kadottavan olemuksesta kaiken sen vähäisenkin urheilullisuuden josta jo oppi tykkäämään. Koirat tietysti pitävät sen verran liikkeessä että lenkille joutuu lähtemään monta kertaa päivässä, ja vapaita on voinut hyödyntää erityisen pitkien lenkkien merkeissä. Mutta ei se sitä lihaskuntrotreeniä korvaa todellakaan. Ja vaikka uskon että tää on enemmänkin ehkä päänsisäinen olotila ja ongelma niin en malta odottaa nyt loppiaista ja tammikuun ryhtiliikettä! Paluuta normaaliin arkeen ja toivottavasti myös reippaaseen treenirytmiin.

Kovin nipo en ole ruokailujeni suhteen sinänsä arjessakaan, noudatan 80/20% periaatetta, mutta olen kuitenkin tyytyväinen nyt kun lahjaksi saadut konvehdit on tuhottu ja ne ihanat lohipasteijatkin tältä erää maisteltu. Nyt osui Instagramissa silmään jonkun annos höyrytettyä parsakaalia, salaattia ja muuta terveellistä ja katselin kaihoisin mielin että oijoi, jos tuollaista seuraavaksi lounaaksi itsellekin...

Jos joulunpyhiä ei olisi edeltänyt yli kolmen viikon sairastelu, en varmaan tässä näinkään marmattaisi, mutta ei tää nyt mennyt ihan niinkuin Strömsössä ja toivotaan että alkuvuonna pysyisivät flunssat poissa ja voisi taas keskittyä treenailemaan enemmän tosissaan!