Näin alkukeväästä otsikko "karista kilot pysyvästi" osuu silmään samassakin lehtirekissä moneen otteeseen. Vähän joka toinen lehti on pullollaan ohjeita kuinka ne lisäkilot viimein saadaan häipymään - ja myöskin pysymään poissa. Ja onkin erittäin hyvä että kannustetaan muutokseen joka pysyy sen sijaan että mainostettaisiin nopeita tuloksia tuovia pikadieettejä. Uskon vakaasti hitaaseen ja pitkällisempään prosessiin jossa paino tiputetaan maltillisesti samalla muokaten elämää terveellisempään suuntaan, eikä niin että kun nyt pari kuukautta puputan heinää ja karistan parit lisäkilot niin sitten voin taas syödä mitä mieli tekee koko ajan.

Mietin kuitenkin että lupaako tuokin otsikointi vähän liikoja. Viittaako sekin taikatemppumaiseen ratkaisuun, jossa kerran kun karkoitat ne kilot ne myöskin pysyvät sitten poissa ilman sen kummempia ponnisteluja enää kilojen pudotuksen jälkeen? Ihmiset tuntuvat etsivän kipeästi sellaisia patenttiratkaisuja, joilla ongelma poistuu kertalaakista ja liikaa rehkimättä. Että nyt kun vähän aikaa paastoan ja liikun kuin hullu niin sitten voin taas jäädä pitkäksi aikaa sohvanpohjalle makaamaan. Eihän sellaista ratkaisua kuitenkaan ole. Joskus se vaatii aika paljonkin, se kilojen karistaminen pysyvästi, nimittäin sitä itsehillintää ja sitä ettei anna niiden kilojen palautua uudelleen. Kaikki on lopultakin kiinni ihan jokaisen omasta pääkopasta ja siitä onko valmis muuttamaan tottumuksiaan sellaiseen suuntaan ettei tehty työ mene hukkaan pidemmälläkään aikavälillä.

Se pysyvä muutos.


Paljon puhutaan se ja se dieetti kyllä toimii muuten (eli kiloja kyllä lähtee) mutta sitten kun sen lopettaa ne kilot tulevat tuplaten takaisin. Väittäisin että jos niin käy, ei se dieetti toimi kyllä ollenkaan. Siis se kokonaisuus ei silloin toimi. Se tarkoittaa että lyhyellä aikavälillä pistät kroppasi niin tiukoille vähäkalorisella ruokavaliolla että toki, nestehötöt ja turha turvotus lähtevät kyllä pois ja ehkä joku kilo rasvaakin siinä sivussa palaa. Mutta sitten kun lopetat ja palaat takaisin niihin elämäntapoihin joista ne ylimääräiset kilot alunperinkin kertyivät, kroppasi, joka on kuvitellut että nälkäkuolema ehkä on uhkaamassa kiristelyn takia, päättää varmuuden vuoksi varastoida vararavintoa vyötäisille nyt sitten senkin edestä. Ja kas, karistetut kilot on saatu siä myötä takaisin ehkä oikein kaverien kera. Siksi kokonaismalli tällaisessa painonpudotuksessa ei kertakaikkiaan toimi kuin korkeintaan hetkellisesti.

Väitänkin että ainoa tapa pysyvään kilojen karistamiseen on kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Ja vieläpä maltillinen sellainen. Sellainen johon on sitouduttava oikeasti pidemmäksi aikaa (siis loppuelämän ratkaisuja haetaan) eikä vain pariksi viikoksi tai kuukaudeksi. Sellainen muutos jossa ensin kartoitetaan mikä on pielessä ja sitten haetaan sellaiset vaihtoehtoiset ratkaisut joiden kanssa pystyt elämään - vaikka sen loppuelämäsi. Ei syödä pakolla sitä parsaa jos se maistuu pahalta eikä yritetä juosta hikilenkkejä jos tuntuu että se on pelkkää tuskaa. Sen sijaan etsii sellaiset tavat liikkua jotka tuntuu omalta, mukavalta. Etsii sellaisia vaihtoehtoja ruuiasta, jotka maistuu hyvältä siitä huolimatta että sattuvat nyt olemaan myös terveellisiä. Internet on pullollaan reseptejä, siitä vaan kokeilemaan - ja ei, mausteissahan ei tarvitse säästellä jos nyt vaikka vaihtaa margariinit oliiviöljyyn ja ei tunge puolta purkkia suolaa joka paikkaan.

Tsemppiä kaikille niille jotka ovat päättäneet nyt tammikuun innoittamina aloittaa sen uuden, terveemmän elämän! Toivottavasti vuosi 2016 tuo tullessaan niitä pysyviä muutoksia ja ratkaisuja, joilla muutoskin tulee olemaan pysyvä! (Julkaisen vielä erikseen jutun jossa käsittelen vielä omaa matkaani siihen onnistuneeseen muutokseen.)

Eihän tällainen dieetti vaan VOI toimia pidemmän päälle.. Terveellisen pitäisi olla myös hyvää.