Mikä on sinun painosi? Ei, en suinkaan tarkoita kysyä paljonko sinä painat nyt. Sen sijaan haluan kysyä minkäkokoisena tunnet tai olet tuntenut olosi hyväksi? Terveeksi ja energiseksi? Tunnet olevasi oma itsesi? Että löydät mieluisia vaatteita jotka istuu päälle mukavasti? Että et ole koko ajan väsynyt vaan jaksat puuhata arjen askareet ja harrastaakin?

Olen ollut valtaosan elämästäni normaalipainoinen. En kuitenkaan koko ajan. Olen käynyt alipainon rajamailla ja kärvistellyt useamman vuoden myös ylipainon kanssa. Syömishäirioistä en ole onnekseni koskaan kärsinyt. Laihdun herkästi jos stressaan ja voin henkisesti huonosti. Kiloja tulee jos hyötyliikunta vähenee ja syön liian hiilari- ja einespitoisesti.



Olen tiputtanut kaksi kertaa painoa tuloksellisesti (ja myös yrittänyt tiputtaa kiloja tuloksetta muutamankin kerran). 

Ensimmäinen kerta oli hifistelyä. En ollut ylipainoinen, olin normaalipainoinen mutta opiskeluaikana kertyi pari lisäkiloa (kiitos vaan biletys ja ajokortit) ja halusin takaisin lukioaikaiseen painolukemaan. Aloin pitää ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Laskin kaloreita (ja usein vähän yläkanttiin varmuuden vuoksi joten söin vieläkin vähemmän kuin kuvittelin). Pyrin syömään noin 1500-1700kcal per vrk. Söin ehkä vähän enemmän salaattia mutta en kiinnittänyt muuten huomiota ravinnon sisältöön, lähinnä vain kalorimääriin. Aloin käydä ryhmäliikunnoissa ja kerran viikkoon kuntosalilla. En tiedä oliko kuurissa mitään muuta hyvää kuin se että huolehdin syöväni aamiaisen joka aamu, se kun oli perisyntejäni että aamupala tuppasi unohtumaan - ja muutenkin pahimmillaan muisti syödä ensimmäisen kerran vasta kenties kuuden aikaan illalla jotain. Joten se että sain ryhtiä ja rytmiä ruokailuun oli hyvä muutos. Jokatapauksessa kuuri toimi, ehkä siksikin kun olin vielä niin nuori reagoi kroppa kalorivajeeseen helposti ja jo vajaan parin kuukauden sisällä olin tiputtanut hurjat -9kg. Olin jopa hoikempi kuin lukiossa! Mutta yllätys yllätys - en tuntenutkaan oloani hyväksi. Jep, olin hoikka mutta tuntui etten muuta ollutkaan kuin laiha tikku. Se paino joka vielä 18-vuotiaana tuntui hyvälle, ei tuntunutkaan enää päälle parikymppisestä sopivalle. Lisäksi laihdutus oli liian nopea ja toi mukanaan muunmuassa rytmihäiriöitä ( harmittomia lisälyöntejä mutta inhottavia silti) ja jouduin jättämään kofeiinin pois kokonaan melkein pariksi vuodeksi koska se tuntui pahentavan niitä tuolloin.
Oliko tuloksellista? Oli. Tuliko kilot heti tuplasti takaisin? Ei tulleet. Mutta silti sanon vankasti - EI näin.

Epäonnistuneet yritykset taas (sitten kun oli jo ihan järkevät syytkin keventää olemusta) olivat aikanaan tosi tuskastuttavia mutta nyt on jo helppo ymmärtää mikä meni vikaan. Ensinnäkin puuttui järjestelmällisyys, kärsivällisyys ja pitkän tähtäimen suunnitelma. Sitä teki yksittäisiä muutoksia elämäänsä ja tuskastui kun ne eivät tuottaneet hedelmää jo heti parissa viikossa. Että lisään vähän salaattia ja kävelen kilsan kaksi pidempään lenkeillä silloin tällöin tai zumbaan kerran viikkoon, niin mikä on kun ei mitään tapahdu! Ja kuitenkin jokainen pienikin muutos oli silti hyväksi. Ainakaan painoa ei enää kertynyt enempää ja saattoi se tippuakin sen kilon pari. Mutta eihän se tuntunut missään kun olisi pitänyt tapahtua ihmeitä hetkessä. Ja taas toisaalta puuttui kuitenkin se kunnollinen motivaatio mikä olisi pistänyt suhtautumaan asiaan tosissaan. Vaikka jo se että olisi pitänyt taas sitä ruokapäiväkirjaa olisi helposti auttanut havahtumaan elämäntavan epäkohdille. Ne eivät kuitenkaan olleet välttämättä ihan sitä mitä oletti niiden olevan.

Toinen kerta, se toinen onnistuneempi painontiputusprojekti alkoi motivaation löytymisestä.
Mitä siis kävi? Erehdyin lukemaan läpi vanhoja päiväkirjoja yli viidentoista vuoden takaa. Tajusin selvemmin kuin koskaan kuinka olin hukannut ison osan itseäni. Tiesin toki etten ollut tuntenut itseäni hyväksi moneen vuoteen. En omaksi. Mikään vaate ei sopinut. Kadehdin ihmisiä jotka kantoivat itsensä kauniisti ja itsevarmuudella olivat minkä kokoisia tahansa. Löysivät vaatteita jotka istuivat heille täysin painolukemasta riippumatta ja sädehtivät. Minä en siihen kyennyt, vaan olin hukassa itseni kanssa. Kivoja vaatteita ei todellakaan löytynyt koska oma tyylini oli aina ollut aika tyköistuva. Samalla tajusin mitä oli käynyt myös itsetunnolleni. Missä oli se rohkea ihminen joka viittasi kintaalla muiden mielipiteille ja lokeroinneille ja jaksoi tavoitella unelmiaan? Se kesyttämätön taitelijasielu? Mulle oli käynyt kuin monelle naiselle on saattanut käydä perhettä perustaessaan vakiintuneessa parisuhteessa. Ainoa ettei meillä ollut lapsia vaan lauma koiria. Enkä voinut syyttää edes raskauskiloja vaan kaikki oli totaalisen itseaiheutettua. Olin keskittynyt huolehtimaan kaikesta muusta ja unohtanut huolehtia itsestäni. Oli aika kiinnittää huomio myös siihen omaan hyvinvointiin yhtälailla.

Mutta tällä kertaa homma toimi! Miksi? Siksi että:

1. Tein pitkän tähtäimen suunnitelman jonka sisällä edettiin välietapein
Annoin itselleni alustavasti vuoden aikaa päästä takaisin normaalipainoon. Aina kun tietty määrä oli tippunut, tasasin tilannetta hetken ja asetin sitten taas uusia tavoitteita - korotin panoksia.

2. Tein asteittaisia muutoksia ja lisäsin panoksia aina kun edelliset olivat juurtuneet arkeen
Yksinkertaista remonttia - vaihdoin eineslounaat salaattiin ja kahvileivän tilalle hedelmää. Vähensin hiilarien määrää lautasella ja korvasin vihreällä - pyrin siis normaaliin lautasmalliin. Viikonloppuisin vedin vapaammin kuitenkin, spartalaiseen kieltäymykseen minusta kun ei ole. En siis kieltänyt itseltäni mitään mutta rajoitin paljonkin.
Zumbasin pari kertaa viikkoon kotioloissa koska tanssillinen liikunta tuntui mieluisalta ja oli matala kynnys aloittaa. Lisäsin arkiliikuntaan kilometrin lisää per päivä, ja lopulta tuli kilometritavoite per viikko mihin yritin pyrkiä lenkkeillen.

3. Tein taustatyötä ja kartoitin elämäntapani sen hetkiset ongelmakohdat
Opiskelin ja luin artikkeleita ja lehtijuttuja mitä tuli painonpudotukseen. Kun olin päässyt hommassa hyvin vauhtiin ja tavoite vaikutti täysin mahdolliselta, päätinkin ettei riitä se pelkkä tavoitepainoon pääsy vaan haluan myös olla muutenkin hyvässä kunnossa - mielellään parhaassa fyysisessä kunnossa kuin olin ikinä siihen asti ollut. Huomasin että ongelmani olivat edelleen liian vähäinen vedenjuonti ja liian pitkät ja epätasaiset ateriavälit. Tein viikkotavoitteet johon kuului paljon aerobista että lihaskuntoharjoittelua (edelleen kotioloissa). Rukkasin taas ruokavaliota ja hain lisäinspiraatiota hyvinvointiblogeista. Ja tulosta syntyi!

4. Pyrin elämäntapamuutokseen jota pystyn noudattaamaan vaikka koko lopun elämääni
Tein siis aikamoisen täyskäännöksen elämässäni. Flegmaattisen sohvaperunan alta kuoriutui sporttinen terveysintoilija. Löysin itselleni lajit joihin ihastuin (tankotanssi ja salitreenailu sekä muutamat ryhmäliikunnat) ja eritoten löysin ruokia jotka maistuvat vaikka ovatkin terveellisiä. Sehän tässä onkin se koko pointti, kokonaisvaltainen elämäntapamuutos silloin kun se on tarpeen, etsien pysyviä ratkaisuja kuurimaisten dieettien sijaan. Ei kukaan jaksa syödä päivästä päivään jotain mikä maistuu pahalle. Ei kukaan jaksa harrastaa sellaista liikuntaa monta kertaa viikossa joka aiheuttaa vain ahdistusta ja huonoa oloa tai kiusaantuneisuutta. On siis etsittävä sellaiset liikuntamuodot joissa viihtyy ja sellaiset ruuat joista voi sanoa aidosti pitävänsä. Vain sillä tavalla muutos voi olla pysyvä eikä vaaraa lipsua vanhoihin totuttuihin tapoihin enää ole. Vaihtoehtoja liikunnan sekä ruuan puolesta löytyy äärettömän paljon kun vaan jaksaa perehtyä ja etsiä.

5. MOTIVAATIO !
Mutta kaiken A ja O on kuitenkin motivaatio, se on se tärkein asia. Ilman riittävää motivaatiota ei mitään ylläolevista tapahdu. Muutos lähtee aina omasta itsestä, omasta palavasta halusta että NYT. Ja sen palavan halun pitää riittää pidemmälle kuin vain viikoksi tai kahdeksi. Tai vain tämän tyypillisen tammikuun ajaksi.
Kukaan ei voi sanoa mikä kellekin on se the motivaatio eikä sytyttää sitä sinun puolestasi. Jonkunlainen naksahdus aivoissa on tapahduttava ennenkuin tulee riittävä halu tehdä muutoksia. Mutta jos löydät sen, pidä siitä kiinni. Ruoki motivaatiota, hurjaa sitä.
Pidä liekkiä yllä.
Välietappien asettaminen ja seuranta on yksi hyvä keino - edistyminen motivoi jatkamaan. Aseta pieniä tavoitteita, oli se vaikka pystyä lankuttamaan ensin minuutti ja sitten vaikka kaksi, tai saada vedettyä yksi leuka tai pystyä tekemään tietty määrä vatsoja minuutissa. Hommaa tavoitehousut joihin tahdot mahtua.
Itse sain motivaatiota lukemalla myös muiden onnistuneista muodonmuutosprojekteista - jos tämä ihminen on saanut karistettua 30kg ja näyttää nyt noin timmiltä, niin kyllähän minä nyt saan tämän vähemmän määräni myös tippumaan! Olen palkinnut itseäni uusilla treenivaatteilla välillä sekä lueskellut paljon tähän elämäntapaan liittyviä lehtiä - niistäkin saa kimmoketta ja vaikka uutta variaatiota salitreeniin vaihteluksi jonkun liikkeen muodossa.
Onnea siis sen oman motivaation lähteen etsimiseen!

Alkuun palatakseni - Niin se oma, omalta tuntuva paino?
Olen itse päässyt taas suunnilleen niihin lukemiin että tunnen oloni kotoisaksi, vaikka ainahan hifistelyn varaa on ja tavoitteita löytyy. Tunnen kuitenkin olevani taas minä. Välillä tuntuu kuin olisin noussut tuhkasta ja kuin tuo ihminen jonka kehossa vietin melkein kuusi vuotta olisi ollut joku todella vieras. Joku jota en edes tunnista, en henkisesti enkä fyysisesti. Ja samalla tiedän myös että joidenkin nuoruuden painolukemien perään on ihan turha haikailla. En olisi kotonani enää siellä päässä skaalaa. Sen verran kroppakin muuttuu iän myötä ja kehonkoostumuskaan ei ole enää se samainen "laihaläski" kuin silloin oli. Eikä se laihuus ole myöskään nyt se tavoite. Terve, urheilullinen, hyväkuntoinen pikemminkin.

Painolukemat ovat siis lopulta kuitenkin vain numeroita. Pääasia on se fiilis ja hyvinvointi. Etsi se olotila missä on hyvä olla. Se vaihtelee niin paljon ihmisten ja vartalotyyppien mukaan että ainoastaan sinä itse tiedät milloin on hyvä. Pyri siihen tai pitäydy siinä.


Tavoitteita pitää aina olla, mutta tämäkin olotila on jo hyvä ja parin vuoden työn tulosta.

Follow my blog with Bloglovin