Treenikuulumisia..
Kesä on ohi ja kesäteatteriväsymyskin pikku hiljaa karistettu. Salille on palailtu hiljalleen ja rytmi tekemiseen on hakusessa. Tavallaan kaikki on vähän auki - Tämä on nyt taas semmonen tunnusteluvaihe kesän jälkeen, ei voi heti hypätä samaan treenitahtiin ja intensiteettiin mitä oli ennen kesää vaan joutuu menemään kropan ehdoilla ja vähän taas totuttautuen. Askel kerrallaan. Vielä ei oikein tiedä millaista treeniä tahtoisi alkaa tekemään. Peruspunttia enemmän vaiko kehonpainolla? Molempia? Ja millaisella jaolla?

Ruokailut pysyivät kesällä kohtuullisen ruodussa, toki normaalia enemmän sallin itselleni vapautta - jäätelöä vaikkapa silloin kuin siltä tuntui, niinä kesäisinä hellepäivinä jotka huusivat jäätelöä. Ei rajattuna vain viikonloppuihin, muta ei toisaalta joka päiväkään. Toisaalta kun nukkui erityisesti lomalla pidempään jäi helposti ainakin yksi ateria välistä sekä riittävä juominen tuppasi koko ajan unohtumaan, joten töihin palattuani olenkin kulkenut vesipullo kourassa taas varta vasten ja kiinnittänyt huomiota ateriarytmiin. Erikoiskahvit oli vähän myös nyt uusi paheeni, paljon mieluummin nappasi mukillisen Dolce Guston cappuccinoa tai latte macchiatoa (sen mukaan mitä nyt milloinkin oli sortunut ostamaan kaappiin) kuin peruskaffea.


Tätä mutta myös tätä..


Treenit olivat hyvin vähäiset kesällä. Lenkkeilyä toki koirien kanssa ja jonkun verran pyöräilyä, mutta salikäynnit olivat vähissä ja tankoilustakin oli usean kuukauden tauko. Ja sen kyllä on huomannut nyt kun taas on koittanu aktivoitua. Ensimmäinen tankoilukerta oli aivan hirveää tahmimista ja jäikin reiluun pariinkymmeneen minuuttiin kun alkoi nyppiä urakalla. Jotenkin kaikki opittu oli unohtunut ja pystyi hinkkaamaan vaan jotain muutamia takaraivoon asti painuneita liikkeitä ja niitäkin kovin tahmeasti. Pidosta ei kuitenkaan ollut kiinni eikä mistään sellaisesta, ainoastaan siitä että aivot oli koomassa eikä välittäneet käskyjä kehollekaan kovin tehokkaasti.



Salitreenit ovat myös olleet vähän masentavia. Ensinnäkin salille lähtemisen into oli kadoksissa hetken, tuntui vaan niin väsyneeltä ja kuuntelin itseäni ja annoin aikaa palautua ja levätä kiihkeän harrastusputken jälkeen. Sitten kun viimein into alkoi taas palailla niin voimatasot ovat menneet kyllä takapakkia vähän masentavasti. Ehkei painoilla tehdessä sitä niin huomaa mutta kehonpainoharjoitteet ovat kyllä aika aneemisia. Samaten menee pidempi aika että treenin jälkeinen lihasarkuus helpottaa. Esimerkiksi kun nyt tankoilin toisen kerran, otin alkulämmittelynä, ja sentään sujuikin jo vähän paremmin, niin seuraavan kerran yläkroppaa tehdessäni en saanut edes yhtä kunnon leukaa vedettyä. Voimat oli ihan kadoksissa, kun kuitenkin leukoja meni sentään pari jo ennen taukoa. Kuminauhallakin sai vain hätäiseen 4-5 sarjoja mutta sitkeästi ne tein. Todellakin haluaisin nyt kehittyä tässä niin että omalla painolla menis yhtälailla nyt alkuun se viisikin.


Se vähän jo paremmin mennyt treenikerta tangolla.

Toisaalta treenittömyys auttaa siinä että jalkatreenit menevät kyllä kunnolla perille. Siinähän oli aikaisemmin sitä ongelmaa että en meinannut saada tarpeeksi tuntumaa ja ärsykettä aikaiseksi, mutta tauon jälkeen sitä ongelmaa ei kyllä ole.

Mutta jospa se taas tästä kun vauhtiin pääsee. Kauheasti kuitenkin olisi halua kehittyä, erityisesti saada voimaa pystyä tekemään kaikenlaisia kivoja calisthenics-treenejä ennen pitkää. Pohjalta lähdetään mutta jostain on aloitettava!