Edelleen ovat vierineet matalan motivaatiotason viikot.

Osittain siksi että vielä tämän viikon puoliväliin saakka flunssa piti aamulla olon niin tukkoisena että tuntui että olisi hyvä odottaa kunnes helpottaa oikeasti eikä tarvitse aamuja enää aloittaa yskimällä keuhkoja ulos. Toisaalta perustreeni on tuntunut ajatuksena kovin tylsältä. Ehkä tarvitsisi sinne uuden ohjelman vaikka taas valinta kehonpainotreenin ja peruspuntin välilläkin olisi vaikea. Juuri nyt tuntuu siltä että haluaa liikkua kyllä, ehdottomasti, mutta tehdä myös jotain erilaista. Ehkä niin että se liikunta tulisi siinä vähän puolivahingossa. Joku seikkailurata kuulostaisi ihanalta, tai joku armeijatreenin tyylinen "Juokse, kiipeä, ryömi"-harjoittelupaikka jonka vetää läpi muutaman kerran. Fyysisesti raskas mutta etenevä - joku sellainen olisi pop. On myös ollut niin kauniita syksyisiä päiviä että ne ajavat ulos. Salilla sisällä nyhjääminen ei ole siksikään niin houkutteleva kun ulkona on kuulas raikas sää ja auringonpaiste. Toisaalta sisätilat alkaa kyllä luontaisesti kohta kiinnostaa enemmän kun syksy etenee ja tulee sateet ja pimeys - viime päivinä niistä jo ollaankin saatu vähän esimakua.

Kun vain tämmöinen kiinnostaisi.

Salikorttia pidän siis edelleen voimassa ja jollain muotoa paluu sinne on taattu. Tankotanssi alkoi onneksi nyt myös ja lisäksi pienellä porukalla päästiin käynnistämään seuratoimintaa ja sitä myötä akrobatia-ja kehonpainohenkiset treenit kerran viikkoon tulee kuulumaan ohjelmaan syksystä eteenpäin. Kyllä tässä siis pientä herättelyä jo tapahtuu ja liikuntaa saa. Mutta ehkä se lopullinen uusi kipinä vielä vähän odottaa iskuaan. Pitää katsoa mitä vielä keksisi sen herättelemiseksi.