Sainhan minä melkein yhden kokonaisen treeniviikon tehtyä. Sen tunnustelevan, valmistelevan viikon, johon kuului pari onnistunutta treeniä ylä- ja alakropalle ja tankoilua. Oli kai sekin jotain.

Ja sitten iski flunssa. Taas.


Sick'n tired of being sick'n tired.

Viikko on taas kärsitty tätä olotilaa ja alkaa hermotkin olla kireällä. Mikä siinäkin on että nykyajan flunssat ei ikinä mene ohi päivässä parissa, edes viikossa. Kaikki ne iskettyään kestää pari kolmekin viikkoa. Ennenkuin uskaltaa kunnolla liikkua ja palata normaaliin. Selvästi on eri virus tällä kertaa, pää ei ole aivan niin huttua mutta keuhkot ja nielu on yhtä liisteriä ja varsinkin aamut on ihan kauheita. Ääni on myös ihan kadoksissa.

Vasta uudelleen virkoamaan saatu sali-into on siis pitänyt taas hetkeksi pistää vakan alle ja päivät on kuluneet sohvan pohjalla Netflixin parissa ja kirjoja kahlaamalla. Liikuntana ainoastaan pakolliset koirien ulkoilutukset. Mutta kyllähän tämä ottaa päähän, erityisesti kun se inspis liikkumiseen ja kehittymiseen oli juuri takaisin tavoitettu. Niin sitten on vaan pakko taas odottaa..

No, onhan tässä nyt sitten saatu luettua sairastelujaksojen aikana Anna Kareninasta eka osa ja toista aloiteltu, Kultahattu ja nyt ihastuin Aino Kallaksen päiväkirjaan. Ja hyllyssä oottelee kyllä lisää luettavaa. Tavallaan tietysti ihan hyvää tekee kun välillä (pakon edessä) on pakko rauhoittua ja keskittyä johonkin kuten hyvää kirjaan, mutta eihän pakkomakuu ole herkkua pidemmän päälle. Tuntuu että aika kuluu ihan harakoille.


Syksyn ekat glögit, mandariineja ja luettavaa.

Mutta jospa se taas tästä, ennemmin tai myöhemmin..