Nyt pääsen hehkuttamaan että sain kuin sainkin päätökseen tämän alkusyksyä vaivanneen saliangstin ja vatuloinnin. Jos salitreeni-innon kohdalla oli aiemmin OFF-nappula aika tiukasti päällä niin nyt se on kierähtänyt takaisin ON-asetukseen. Ihan itsestään. Nyt taas on kova into päällä päästä tekemään, lepopäivät on hanurista (vaikka myös erittäin pakollisia koska tauon jälkeen on varsinkin otettava aikaa riittävään palautumiseen) ja salille menoa sekä odottaa että sille haluaa raivata aikaa kalenterista. Myös lautasella näkyvä ruotukausi tuntuu vain ja ainoastaan hyvälle ja innostavalle, siis se että syö taas puhtaammin. Tuntuu myös siltä että kun jätti leivän pois ja muutenkin hiilareita karsinut välipaloista niin olo on heti paljon skarpimpi ja vähemmän väsyneempi. Tuntuu siis että tämä ruokavalio sopii mulle, ei edes niin että kyse olisi vain dieetistä, vaan ehkä pitää kehittää tästä sellainen jonka mukaisesti syödä ihan muutenkin.



Perusaamiainen. Omnomnomnom.

Olen tehnyt salilla nyt vuorotellen yläkroppaa ja alakroppaa, kaksijakoisesti, kun totuttelen taas rytmiin. Eilen jouduin vähän heittämään hatusta yläkropan treenin koska sali sattui olemaan tosi täysi ja piti tehdä jotain siellä missä aina milloinkin pystyi. Onnistuin käymään läpi olkapäät, hauikset, rinnan ja ojentajat ja lisäksi tuli selkää enemmän kuin meinasinkaan, mutta ihan hyvä näin.

Se mikä tauon jälkeisissä treeneissä on plussaa on se että tuntumaa saa helposti. Välillä olen saanut harmitella eritoten jalkojen kanssa kun en ole tiennyt kuinka saada treenistä tarpeeksi raskasta. Toisinaan vaikka tehdessä on hapottanut hyvin ja toistojakin tehnyt maksimiin on voinut seuraavana päivänä olla olo kuin voisi tehdä heti saman setin uudelleen. Toki tiedän ettei lihasarkuus ole yhtä kuin harjoituksen tehokkuus, mutta soisi nyt sentään vähän tuntuvan mitä kohtaa tullut treenattua. Muuten tulee pelko ettei treeni mennyt perille ollenkaan. Tauon jälkeen ei ole sellaisesta pelkoa, ei tarvitse tehdä paljonkaan että lihakset jo huutaa.



Lihakset on kuitenkin ihan tylsät ja tyhjät. Jos nyt eritoten yläkropan lihasmassa ei missään vaiheessa kovin kummoinen ole ollut niin nyt se vasta aneemiselta näyttääkin kun kaikki lihaspaineet on kadonneet tauon aikana. Pulkannarut on taas käsivarret, keväällä sentään oli käsivarsissakin vähän muotoa. Toki painoissa on myös tultu alaspäin. Ehdin vielä intoilla että pääsin vaihtamaan joissain liikkeissä 10kg painoihinkin niin ei kyllä nyt toivoa tehdä niillä samoilla kuin ihan parit toistot. Samoin leuanvetoja meni keväällä jo pari ilman avustusta, nyt turha toivo. Takapakkihan tässä harmittaa mutta elätän toivoa että asiat pysyy kuitenkin jossain lihasmuistissa ja että ei mene ylenmäärin aikaa kiriä menetettyä takaisin. Odotan vain tuntea oloni vähän enemmän omaksi, sillä tiettyyn vähän sporttisempaan olemukseen ehti tässä jo tottua ja sen fiiliksen haluaa taas takaisin.


Niin että mikä haba? Missä?