Mistä tiedät että jalkapäivä oli onnistunut? Siitä että seuraavana päivänä jalat tuntuvat puupökkelöiltä, istuminen on tuskaa ja näytät lähinnä ankalta koittaessasi vaappua eteenpäin. Mistä tiedät että olet treenannut yläkroppaa tehokkaasti? Siitä että treenin jälkeen kädet tärisee niin ettei sheikkeri meinaa pysyä hyppysissä eikä kassi meinaa nousta maasta ja seuraavana päivänä vaatteiden vaihtaminenkin on haastavaa. Jos olet treenannut keskivartaloa tehokkaasti niin sitten taas sattuu jo nauraminenkin. Ja entäs kun viikossa vedät putkella muutamatkin treenit eri puolia kuormittaen? Parhaimmillaan lepopäivinä sinusta ei löydy sellaista kohtaa joka ei olisi jollain tapaa arka. Niin ja sitten kun taas kärsii tehdä, rynnätään salille teletappimaisesti hihkuen että "uudestaan!"
 

Ei kehitys toki onneksi aina vaadi sitä että treenin jälkeisenä päivänä olisit puolikuollut. Mutta jos ei yhtään missään tunnu niin jo hermostuttaa että onko tehnyt jotain väärin tai liian pienellä vastuksella, onko ihan löysäillyt. Arat lihakset sentään kertovat että treeni on purrut ja mennyt oikeaan paikkaan (tai joskus niistä tunnet myös kun on mennyt treeni myös väärään paikkaan - luulit treenanneesi tehokkaasti takareisiä mutta seuraavana päivänä tuntuukin etureisissä..).

Alkuvaiheessa kun on vasta aloitteleva treenari sitä tietysti tulee kipeämmäksi, tai olisiko kyse siitä ettei ole vielä tottunut rasituksen mukanaan tuomaan kipuun (sekä toki siitä että vasta löytää lihaksia joita ei ole muistanut olevan olemassakaan pitkään aikaan). Tämän sain kokea myös kun kotitreenarin taustalta lähdin kokeilemaan tankotanssia. Yhtäkkiä kun teit töitä kehonpainolla niin olinkin kipeä puoli viikkoa sen jälkeen. Tilanne tasoittui vasta useamman viikon myötä kun keho tottui. Edelleen koen salitreenissä että jalkapäivä on erityisen onnistunut jos en pysty seuraavanaan 2-3pv ajattelemaankaan uusivani sitä treeniä. On seuraavassa treenissä pakko keskittyä vaikka yläkroppaan sitten.

Aktiivinen salitreenari onkin siis lähes jatkuvasti vähän arka jostain kohti. Kummasti se ei kuitenkaan pidemmän päälle tunnu aivan niin pahalta kuin ensi alkuun. Siitä oppii jollain tavalla joka tykkäämään ja odottamaan! Herääkin kysymys mitä ihmeen masokisteja tässä siis ollaan kun pyritäänkin siihen että jossain tuntuisi taas.

Toisaalta sekään ei aja asiaa että on treenin jälkeen aina kipeänä vaikka koko viikon putkeen. Olisikin hyvä vastapainoksi muistaa myös lihashuolto. Venyttely ja/tai putkirullaus ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se itse treenaaminenkin ja auttavat sinua olemaan vähän nopeammin taas iskukunnossa seuraavaan treeniin. Myös pitkät tasasykkeiset rauhalliset kävelyt edesauttavat palautumista (sittenkin vaikka ne jalat tuntuisivat vielä puupökkelöiltä). Ei siis ole pakko olla koko ajan superkipeä vaan asialle voi kuitenkin tehdä jotain.

Itselläni on ollut vähän opettelua tässä, että kehoakin olisi hyvä huoltaa. Palauttavia kävelylenkkejä tulee sentään luonnostaan tehtyä mutta vasta tämän vuoden treenaamisen jälkeen on ollut luonnollisempaa käyttää lepopäiviä myös kunnon venyttelyihin. Tätä ennen olen venytellyt aivan liian satunnaisesti. Nyt tuntuu että keho todella kaipaa sitä ja venyttelyt on helppo suorittaa kotona vaikkapa tv:n ääressä. Toivon että tätä en nyt unohtaisikaan vaan siitä tulisi yhtä luontainen osa koko rytmiä kuin itse salitreeneistäkin.

Follow my blog with Bloglovin