Kesä- ja heinäkuu mennä hujahtivat ja salitreenaus jäi vähemmälle. Ei tosin siksi kuten viime kesänä että olisin ajatuksella pitänyt vapaamman kauden kuntoilusta. Viime kesänä jätin salikortin tauolle kesäkuukausien ajaksi ja treenailin ulkotreeniä sen mukaan miten pää saneli ja kroppa huusi liikunnan tarvetta. Nyt salikortti oli taskussa koko ajan mutta koska kokeilin olla mukana kesäteatteriprojektissa söi se aikaa niin tehokkaasti että salille ehti tai edes jaksoi hyvin harvakseltaan.

Kesäteatteriprojektin puitteissa tuli kyllä liikuttua. Harjoituspäivinä useimmiten pyöräilin hyvällä säällä harjoituksiin ja takaisin, noin 5km suuntaansa. Mikäs siinä, ilmat suosivat ja reitti kulki paljon luonnon läheisyydessä. Näytöspäivinä pääsin useimmiten autolla edestakaisin mikä oli tarpeen koska välillä piti muunmuassa saada kuljetettua sateessa kastuneita vaatteita kuivatettavaksi kotiin. Ihan hirmu paljon ei laakereilla näytöspäivinäkään silti levätty, vaan ensin rehattiin varusteita/vaatteita valmiiksi telttoihin vaihtoja varten, samoin rekvisiittaa paikoilleen ja kun näytelmä lähti pyörimään oltiin jalkeilla lähes koko kolmituntinen putkeen. Pelkästään näytelmäalueen kiertelystä tuli helposti parikin kilometri kävelyä per päivä. Ja lopuksi tietysti vietiin varusteet ja rekvisiitat takaisin varastoihin odottamaan seuraavaa esitystä. Kahtena päivänä oli myös tuplanäytökset jolloin tuolla ulkoalueella tuli vietettyä noin 9h putkella.


Teatterihommissa

Erilaista kestämistä vaati myös kesäkuun alun näyttelyviikonloppu. Kun kolme ihmistä ja kolme koiraa matkaa varusteineen 300km päähän kotoa on sekin ihan ruljanssi itsessään. Normaalien matkatavaroiden lisäksi mukana kulkee 12kg painava näyttelyteltta ja pari kevythäkkiä joiden rehaaminen ja kuljettaminen on aina oma juttunsa sekin. Erikoisnäyttelyissä menee kehän laidalla helposti aikaa aamusta myöhäiseen iltapäivään ja jalkeilla ollaan paljon, varsinkin jos on vielä useampia koiria kehässä esitettävänä. Kehät on yleensä kerrankin isoja jotta rodun liikkeet pääsevät kunnolla esille. Ja tämän kokoisten koirien kanssa ei pärjää kävelyvauhdissa, ihan saa muutamankin kerran kehän ympäri juosta.


Kehässä joutuu juoksemaan joskus enemmän, joskus vähemmän.

Vaikka nämä harrasteet eivät ole samalla tavalla kuormittavia kuin lihaskuntotreeni tai vaikkapa kilometrien juoksupyrähdys, nekin väsyttävät tehokkaasti, erilaista henkistä että fyysistä rasitusta (vaikka toki harrastuksena mieluisia). Aiemmin tiesin jo etukäteen että jokaista koiranäyttelypäivää seuraa armoton väsymys ja päänsärky illalla. Seuraavakin päivä saattoi helposti mennä väsymyksen parissa. Luonnollinen väsymys on tänäkin kesänä seurannut toki pidempää harrastusputkea mutta päänsäryiltä olen välttynyt suorastaan täysin. Tähän on helppo selitys.

Pitkätkin harrastuspäivät ulkosalla pärjää paljon paremmin kun muistaa a) juoda ja b) syödä. Lisäksi riittävä uni olisi myös tärkeää, mutta reissaaminen ja aikaisin herääminen kyllä itselläni verottavat unen laatua. Aiemmin mulla oli se paha tapa etten syönyt aamuisin mitään koska ei ollut nälkä. Reissuaamuina oli vielä vähempi nälkä koska aika kuluu liian nopeasti ja on kaikkea tarkistettavaa ja järjesteltävää ja hieman jännitystäkin ilmassa. Nyt syön vaikkei nälkä olisikaan, aamu saa luvan alkaa aamiaisella ja päivällekin varataan sen verran välipalaa mukaan että ei verensokerit turhaan laske. Nesteytyksestä on myös tosi tärkeä pitää huolta, vettä ja vettä! Minä unohdan juoda tosi helposti ja reissatessa sitäkin helpommin (saati ettei ole kiva koko aikaa joutua vessassakaan juoksemaan). Mutta juomista voi rytmittää myös järkevästi päivän kulkua silmällä pitäen. Kunhan ainakin on mukana juotavaa niin sekin on jo hyvä alku!


Hotelliyöpymisten iloja aamuille - valmiit buffetit

Sama homma myös pitkinä näytöspäivinä kesäteatterissa kun vielä säätkin vaihtelivat hiostavan kuumasta kolean sateiseen jopa samankin päivän aikana. Silloin kun ehti hetken hengähtää, ehti myös vetäistä välipalaa. Pidinkin niinä viikkoina koko ajan ostoslistalla banaaneita (jotka tosin - kiitos mainitsemieni säiden - usein ehtivät mustua laukussa odotellessa jo mössiksi yhden päivän aikana..), sopivia proteiinipatukoita, joskus söin ennen näytöksiä ihan lounaankin tai varasin mukaan rahkaa ja marjoja. Joskus kelpasi ihan voileivätkin. Kunhan oli mitä syödä yhteen tai kahteenkin otteeseen ja suhteellisen terveellistä, mukana sekä hiilaria että proteiinia. Kahvia noina päivinä meni helposti myös pari kupillista, vaikka noin normaalisti olenkin hieman kofeiiniherkkä. Toisen näytöksen alettua oman hengähdystaukoni kohdalla veto oli monesti loppumassa jolloin pick-me-up kahvikupin muodossa oli joka kerta kuin taivaan lahja. ( Pienestä ihminen joskus osaa olla onnellinen! )

Ehkäpä parissa vuodessa parantunut fyysinen kuntokin auttaa asiaa, sekä salilla opittu sitkeys, mutta koiranäyttelypäivistä selviää nykyään hyvin helposti ilman ylimääräisiä päänsärkyjä. Teatteritouhu alkoi uuvuttaa ihan ymmärrettävästi kohti loppua mutta se on myös ihan luonnollista ja kokonaisvaltaista että noinkin tiukka ja kiihkeätahtinen projekti jättää omat jälkensä ja mieleenkin sulateltavaa vielä viikoiksi. Mutta vaikka yöllä uni maistui ja jotkut illat kotona menivät vähän sumussa niin ei silti päänsärkyjä ollut ainakaan kiusana ja vastustuskyky riitti pitämään loitolla jopa flunssat ja muut pöpöt.

Peruasioilla siis jaksaa ja pärjää yllättävän pitkälle. Toisaalta miten helppo onkaan nuo samat perusasiat laiminlyödä ja unohtaa..