Blahblahblahblaablaablaa.

Siihen tiivistyy viimeisen parin viikon treenifiilikset. Kaksi tai kolme treeniä on viikkoon ängetty, toki lenkkeilyä ja muutama pidempi pyöräilyreissu, mutta jotain puuttuu. Missä innostus, missä vimma, missä tekemisen ilo? En tiedä onko tässä edelleen uupumusta kesästä ja keväästä, mutta kun ei tässä ihan sohvanpohjallekaan kiinnosta jäädä vain toipumaan. Vielä tätä vatuloimistakin ärsyttävämpää on löysä ja saamaton olo. Mutta haluaisin nyt kuitenkin löytää sen treeni-ilon takaisin, vaikka sitten treenailisikin nyt kevyemmällä jaksolla ja maltillisesti.

Toki syksy väsyttää aina. Kylmenevät ilmat, pimenevät illat. Arkirytmi. Ja tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä jotta voisi taas saavuttaa jotain ja kehittyä eteenpäin. Ihan perusasioita, kehonpainotreeniä ja vähän puntteja sekä liikkuvuusharjoitteita ja venyttelyjä tämän jähmeän rungon vetreyttämiseksi. Pitäisi varmaan vaan luoda joku treeniohjelma ja lukujärjestys tueksi ja pohjaksi. Miten paljon mitäkin per viikko. Luoda selkeitä välietappeja matkalle mistä saisi kimmoketta.

Täysin ei olla pysähdytty ja ruokapuoli sujuu aika kivasti, tulee syötyä sekä tarpeeksi että tarpeeksi puhtaasti. Dieetillä en kuitenkaan ole. Siitäkään ei oikein ole tavoitteeksi, ainahan voisi jostain tiristää mutta tuntuu ettei ole pakko. Kun on ihan hyvä näinkin. Ei mikään välttämättömyys.

Ainoa nyt sitten mikä tuntuu innostavan on kaikenlainen akrobatiahenkinen treenailu. Tosin ilman riittäviä voimia, notkeutta tai liikkuvuutta se mihin vielä pystyy on aika aneemista. Mutta esimerkiksi päälläseisonta tai käsivarsiseisonta-harjoitteet on olleet niitä kivoja juttuja viime viikkoina.




Meneeks tää nyt ihan päällä seisomiseksi?

Onneksi pian alkaisi taas tankotanssitunnit opiston puolesta ja akrobatiaakin lienee vähän luvassa syksyn mittaan kiitos oman pienen samanhenkisen porukkamme. Jospa niistä sitten ammentaisi sitä liikkumisen ja treenailun iloa uudelleen?
Sitä odotellessa siis..