( ..alias "nyt se esittelee persettään" )

On asioita joista ei puhuta tarpeeksi kun puhutaan elämäntapamuutoksesta.
Kun puhutaan fiksusti toteutetusta tervehenkisestä laihdutuksesta.
Kun puhutaan lisäkilojen karistamisesta ja paluusta normaalipainoon.
On asioita joihin et ehkä osaa varautua.

Minä en osannut varautua siihen että minulta katosi kilojen mukana takapuoli. Se vaan hävisi. Puff! Yhtäkkiä sitä ei vaan enää ollut!

Olihan sitä pehmustetta kieltämättä kertynyt sinnekin ihan liikaa, kuten muuallekin. Eikä se ollut mitään nättiä pehmustetta. Ei mikään JLo tai Beyonce tai Kim Kardashian takalistoa, mutta pyöreyttä sen verran että kuvittelin allakin olevan jotain lihaksenomaista sitä kaikkea kannattelemassa. Vaan eipä ollut kuin nimeksi. Jostain syystä kilot myös keksivät ensimmäisenä lähteä lätkimään juuri takamuksesta. Sepä vasta hauskan näköistä sen hetken, mahapläskit tiukassa mutta lautamallinen takalisto.. Hävisihän se liika hiljalleen muualtakin mutta se mikä oli takamuksesta lähtenyt pysyi sieltä myöskin poissa. Eikä se tyhjyys ollut niin kivan näköistä kuin mahan kohdalle jäänyt tyhjyys.
 

Ihmettelee mihin se peffa katosi?

Mikäs sitten avuksi? No squat squat baby! Onhan se toki vähän klisee että naisilla on jatkuvasti jalkapäivä ( ja että miehet taas keskittyy yläkroppaan ja unohtaa jalat ) mutta totuuden nimissä, jos se lattapeffa ei kiinnosta niin ei se muuten auta kuin lähteä rakentamaan sitä salilla uudelleen - lihaksena. Askelkyykyt, sumokyykyt, kyykyt, prässi ja smith tulee tutuksi. Silti se on hidasta hommaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

En pahemmin harrasta belfieitä (no ihan oikeesti, en!) vaikka selfieitä tuleekin räpsittyä. Mutta ku 7kk salitreenin ja lukemattomien jalkatreenien jälkeen totesin viimein että takamus oli tehny oikeasti comebackin, viimein, oli se peräti ikuistettava.


7kk kyykkäystä takana.

Kyllä niitä tuloksia olisi pystynyt saamaan toki aikaan enemmän ja lyhyemmässäkin ajassa, mutta se olisi vaatinut vähän erilaista ruokavaliota (keväänhän kuitenkin kiristelin) ja ehkä vielä rankempia jalkatreenejä. Kesällä pidin vapaamman jakson mutten unohtanut jalkatreenejä. Syksyllä pistin vähän eri vaihteen päälle, pidin jalkatreenin mukana 2 x viikkoon ja söin vapaammin (enemmän). Ja kyllä sinne vaan pikkuhiljaa tarakkaa taas rakentui entiseen nähden.

Hitaasti mutta varmasti, haluttua pyöreyttä.

Haasteena mulla on se että jalat kestää ja ottaa vastaan treeniä tosi hyvin. Jatkuvasti saa olla rankentamassa treeniä kun aiempi ei enää meinaakaan tuntua missään. Etureidet on kehittyneemmät kuin takaosa joten niitä en ole erikseen edes treenaillut, saa nekin kuitenkin osansa yleisliikkeissä. Ja tästä jos haluaisi kehitystä paremmin olisi ruuan määrää (sitä hiilaria) varmaan taas lisättävä entisestään ja treeneissä saatava ihan kunnon ärsykettä. Kevätpuolella kun oli tosiaan hiukan ongelmana jo se että jalkapäivien jälkeen ei tuntunut paljon miltään. Jukkafit-valmennus toi sitten muutaman uuden liikkeen joka antoi taas vähän uudenlaista ärsykettä ja tuntumaa tuli taas. Jatkossa (valmennuksen loputtua) ajattelin soveltaa muutamia siitä opittuja kehonpainoliikkeitä sitten tavanomaisempaan salitreeniin (prässit ja muut) ja katsotaan saisko sillä kiusattua taas sopivan tehokkaasti itseään.

Yksi salitreenauksen kiinnostava aspekti onkin juuri tämä, miten pystyy omaa kroppaansa liikunnalla ja ravinnolla muokkaamaan haluamaansa suuntaan. Rakentamaan ja kiinteyttämään, kulkemaan kohti sitä omaa ihannekroppaa tiettyjä perusperiaatteita seuraamalla. Päivässä se ei tapahtu mutta pidemmällä aikavälillä tapahtuva kehitys on silti kiva huomata!