Pitäisi saada lisää lihasta. Pitäisi olla hoikempi. Pitäisi olla pystyä nostamaan voimatasoja. Pitäisi jaksaa juosta kilometrejä kerrallaan. Pitäisi pystyä vetämään leukoja. Pitäisi kyetä tekemään siistejä juttuja kehonpainolla. Pitäisi kokeilla boulderointia, rengastrapetsia, ilmajoogaa, street workoutia. Pitäisi keskittyä hermotukseen ja puhtaaseen suoritustapaan mutta kyetä nostamaan painojakin että tulosta tulee.

Kaikkea tätä ja enemmän, heti tänään tai mieluummin jo eilen! Ja kuitenkin on selvää etteivät tulokset synny hetkessä vaan jokainen tavoite vaatii oman aikansa jotta se saavutetaan. Puhutaan kuukausista, jopa vuosista, eikä päivistä (tai tunneista..) kun lähdetään tekemään jotain ajatuksella eikä hötkyillen. Kun siis tavoitellaan niitä oikeita, realistisia saavutuksia.



Elän nyt vähän tavoitteideni ristipaineessa. Mitä tehdä kun vähän kaikki kiinnostaa? Kun johonkin pitäisi silti keskittyä. Jos tekee vähän sitä ja vähän tätä niin kehittyykö oikeasti missään? Eikö yksi asia ole helposti aina pois joltain toiselta.

Päätin nyt esimerkiksi että human flagin opettelu olisi yksi kaukana siintävä tavoitteeni. Puhtaasti kehonpainolla tehtävä juttu siis joka vaatii paljon paljon harjoitusta ennenkuin alkaa missään määrin onnistua. Nettitutoriaalit on katsottuna ja sitten pitäisi rytmittää nuo harjoitukset mukaan treeniohjelmaan. Mutta mihin väliin? Nytkin on hieman haastavaa kun pitäisi pystyä tekemään viikossa ylökropan treeni ja selkätreeni mutta myös pystyä tankotanssissa tekemään jotain. Toisinsanoen nuo treenit pitäisi ajoittaa niin että et ole yläkropasta kipeä ja sitä valmiiksi rasittanut niinä päivinä kun tankotanssia olisi. Ennen tankotanssipäiviä siis olisi parempi tehdä jalkatreenit ja korkeintaan tankoilun päälle salilla sitä yläkroppaa. Nyt jos lähden human flagia harjoittelemaan niin olen varmasti jurtissa yläkropasta erityisesti alkuun. Tuleeko se siis syömään multa yläkropan treenipäiviä? Vai teenkö ensin human flag harjoittelua ja perään painoilla, jolloin tosin olen saanut todennäköisesti lihakset jo sen verran hapoille ettei ainakaan painotasojen nostaminen onnistu progressiivisesti hetkeen niinkuin silloin jos tekisin yläkroppaa puhtaasti salitreeninä. Decisions decisions, ja vasta kokeilemalla se varmaan alkaa hahmottua mitä voi tehdä ja mitä ei ja onnistuuko rytmitykset (kun pitäisi muistaa ne lepopäivätkin viikkoon).

Toinen jatkuva ristiriita on että mennäänkö plussilla vai miinuksilla ruuan suhteen. Haluanko keskittyä tahkoamaan lihasta vai haluanko tiputtaa kiloja. Olin jo päättänyt vakaasti kertaalleen että tämä on nyt vähintäänkin muutaman kuukauden mittainen bulkkikausi, että pistän silmät kii ja vaa'an piiloon ja keskityn treenaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja hiilareita tarpeeksi lisäillen ruokaan ja varsinkin treenien ympärille. Ja kuitenkin silmissä edelleen siintää tietty tavoitepainolukema johon en ole ihan vielä päässyt. Että haluaisin kuitenkin kokeilla tuntuisiko se paino omalta, vaikka tiedostankin etten ole enää parikymppinen ja kehonkoostumuskin on erilainen kuin joskus aiemmin. Tuo tavoite on vielä kyllä ihan realistinen ja terve, ei mitenkään BMI taulukon alapäässäkään että sinänsä siinä ei ole väärää. Mutta sitten taas voidaan olla montaa mieltä siitä kannattaako sitä vaakaa tuijottaa ensinkään vaan olisiko järkevämpää kiinnittää huomiota pikemminkin omaan fiilikseen, kuntokuviin ja vaikka kehonkoostumusmittauksiin enemmän kuin pelkkään painolukemaan. Ja yhtäaikaa on vaikea tehdä molempia - tiputtaa painoa mutta kehittää lihasta..



Hieman siis ristiriitaisissa tunnelmissa täällä tavoitteita miettien. Katsotaan mihin päädytään. Ainakin tällä hetkellä sen parin ylimääräisen flunssakauden, joulun ja pakkasjakson lenkkeilemättömyyden mukanaan tuoman kilon karistaminen meni nyt sen lihasmassan kehittämisen edelle.. Kyllä, ei kestänyt nyt hermorakenne pientäkään painonnousua, varsinkin kun on epätodennäköistä että siitä lihasta olisi korkeintaan kuin jokunen sata grammaa..

No, tästä lähdetään ja katsotaan miellyttäiskö peilikuva jonkun ajan päästä taas vähän enemmän.