Kirjoitin edellisessä postauksessani tankotanssista, jota olen harrastanut nyt suunnilleen 1,5 vuotta. Sen kautta on syttynyt kiinnostus muihin vastaaviin lajeihin, tarjollahan on nykyään muunmuassa ilmajoogaa ja rengastrapetsia, jotka myös pohjaavat akrobatiaan. Mikä lie hinku on kiipeillä ja roikkua ja kokea painottomuuden tunnetta, lapsenakin piti aina kiipeillä puissa kun oli mahdollista ( No okei, myönnetään ettei puissa kiipeily ole ollut aivan täysin unohdettu harrastus aikuisiälläkään..). Näiden harrasteiden parissa pääsevät aikuisetkin taas toteuttamaan kiipeilyintojaan ilman pelkoa kylähullun maineesta. Omalla paikkakunnalla ei ole vielä mahdollista tutustua eksoottisempiin lajeihin mutta onneksi alle sadan kilometrin päässä tällainen mahdollisuus on. Rengastrapetsia testattiin sitten kaveriporukalla muutama viikko takaperin.


Kuu-ukkona roikkuen

Innostunut jännittyneisyys valtasi mielen matkalla tunnille ja vasta autossa istuessa tuli kunnolla ajateltua että jestas, se rengashan siis oikeasti killuu ilmassa parin narun varassa, se siis heiluu, että mitäs jos sinne ei edes pääse punnertamaan itseään heilumisen vuoksi? Olisipa nolo aloitus kokeilulle.. Onneksi renkaalle kiipeäminen ei ylitse pääsemättömäksi ongelmaksi muodostunut, mutta hassua kyllä, haastavinta oli juuri päästä renkaalle oikeaoppisesti taittojen kautta, sillä niissä piti pystyä keskivartalon voimin nostamaan itseään ylöspäin ja kuten tankoilussakin olen huomannut, minulta uupuu vielä siihen tarvittavaa voimaa ja tekniikkaa. Vaan kunhan sinne renkaalle pääsi, se tuntui huomattavasti helpommalta kuin miltä tuntui tankoilla ensimmäisillä tunneilla.

Renkaallahan oli siis kiva jo pelkästään istua kuin keinussa. Saattoi suorastaan kuvitella ympärilleen rokokoisen miljöön, valkoisen peruukin päähänsä silkkinauhoineen ja päällensä krumeluurista pitsiä, silkkiä ja satiinia tursuavan koristeellisen vannehameen korsetteineen sekä ympärilleen ruusuja tulvivan puistikon - kuin olisi suoraan tipahtanut Marie Antoinetten aikakaudelle pariisilaiseen kuninkaalliseen puutarhaan ja heilunut puuhun kiinnitetyssä keinussa aristokraattisena tuulen vireen hyväillessä kutreja.. No, ne varsinaiset harjoitteet olivat sitten sellaisia että vannehameet olisivat olleet pahasti tiellä ja käsivoimat ja rystysetkin joutuivat sen verran koville että ehkäpä rokokoon prinsessoiden valkea hipiä olisi siitä kärsinyt. Toistuvat kiipeilyt taittoineen ottivat kovasti kämmeniin sekä käsivarsiin ja renkaan kova pinta tuntui selässä ja takamuksessa osin mustelmille asti. Tunnin jälkeen olivat rystyset kipeinä ja alaselästä löytyi kohtia joita et olisi muuten tiennyt itselläsi olevankaan. Vähensikö tämä intoa kiivetä renkaalle kerta toisensa jälkeen? Eipä juuri, vaikka hiukan mukavuusalueen ulkopuolelle mentiin ja varsinkin lopputunnista lihasarkuus alkoi tuntumaan jo enemmän.



Teimme pareittain renkaalla nousujen lisäksi 3-4 liikettä, ja joissakin kuten linnunpesässä oli aluksi vaikea hahmottaa omaa kroppaansa ja uskoa että alkuliikkeestä oikeasti pääsi taipumaan siihen haluttuun asentoon. Kuu-ukko tuntui melko helpolta ja hauskalta, luonnolliselta, toinen liike antoi jo vähän enemmän haastetta tasapainolle mutta onnistui ihan hyvin kun sai jutun juuresta kiinni. Aluksi renkaan vapina tasapainoa hakiessa jäi kehoon niin että lattialla vuoroaan odotellessakin olo oli kuin vaappuvassa laivassa, mutta se olotila tasaantui lopputuntia kohti.

Tunnista jäikin vähän semmoinen olo että hei mitäs nyt seuraavaksi, antakaa lisää liikkeitä, tahtoo vielä kokeilla! Eli jano oppia lisää selvästi jäi. Renkaalla työskentely tuntui myös paljon helpommalta aloittaa kuin aikanaan tankotanssin aloitus. Ehkäpä pystytanko on kuitenkin välineenä vaikeampi kuin rengas jossa tarttumapinta-alaa on vähän eri tavalla ympärillä. Toisaalta jos ei olisi ollut tankoiluharrastusta pohjana jo, olisi rengaskin varmaan tuntunut paljon haastavammalta. Eli nämä harrasteet taatusti tukevat myös toisiaan ja esimerkiksi tietynlainen kivunsieto on jo kehittynyt tankoilusta niin että pidot renkaalla eivät tuntuneet mahdottomilta.

Summa summarum - mielenkiintoinen kokeilu ja tähänkin jäisi helposti koukkuun. Alunperin minua kiinnosti ehkä ilmajooga tätä enemmän mutta kannatti kyllä ehdottomasti lähteä kokeilemaan ja kyllä se kärpänen pääsi puraisemaan. Mielellään lähden tunnille uudelleenkin ja opettelen lisää liikkeitä!